tiistai 14. syyskuuta 2010

ALKU.

Haluan kirjoittaa jotta en unohtaisi. Kaiken työn arjen ja kaaoksen keskellä haluan muistaa vielä vuosien jälkeen miten pehmeä on vauvan iho, miten valkoinen esikoisen tukka kesän jäljiltä ja miten keskimmäisen nenä menee ryttyyn tytön irvistäessä. Luulen että kaikesta huolimatta tämä on elämän parasta aikaa, aikaa johon haluan palata aina uudelleen.

2 kommenttia :

  1. Kauniisti kirjoitettu. Juuri tuon takia itsekin blogin aikoinaan aloitin. :) Mukava harrastus.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Rilla :) Esikoisen lähestyessä 4-vuoden ikää päivien valuminen sormien lävitse tuntuu kiihtyvän. Eikä meillä ole enää vauvaakaan vaan ihana sarja 1,2,3.

    VastaaPoista

Luen, kuuntelen ja kiitän kommentistasi.