torstai 21. heinäkuuta 2011

Punainen.




Ei ole ollenkaan minun värini. En pidä punaisesta oikein joulunakaan. Mutta nuo punaiset kirpsakat marjat ovat täydellisiä juuri pensaasta noukittuna. Ne ovat täydellisiä myös mehussa, vaikkakin vaikeatekoisessa sellaisessa, ja ne tuovat kesän huulille vielä useasti ensi talvena. Niin runsaasti niitä on sullottu pakkaseen.

Ja varsinkin täydellisiä nuo pulleroiset marjat ovat piirakassa, joka tarjoillaan kylmän viinin kanssa sen jälkeen kuin tämä talo on hiljentynyt ja minä istun yksin terassilla hengittäen ja maistellen kesää.

2 kommenttia :

  1. Herkullisen näköinen piirakka. Varmasti maistuu erityisen hyvältä sen kylmän viinin kanssa kaikessa rauhassa...

    Kunpa olisi tämäkin talo jo hiljentynyt (täällä eturivin naapurissa siis)!

    VastaaPoista
  2. Kyllä näissä kesäilloissa on taikaa makujen kruunaamina. Huomenna taitaa vaan olla taas juoksun vuoro, eli sulattelua ;) Kiva että löysit meidän täältäkin!

    VastaaPoista

Luen, kuuntelen ja kiitän kommentistasi.