torstai 7. heinäkuuta 2011

Seitsemän euron taksimatka.


Me ajettiin kahdestaan satamaan. Pojat oli menneet edellisellä taksilla ja odottivat meitä perillä. Taksissa leijaili ummehtunut haju ja kuski kuunteli musiikkia lujaa. Me istuimme takapenkillä vierekkäin. Sinä olit jo niin väsynyt päivän riemuista, että painoit pään kainaloon. Minä halasin sinua koko matkan ja lauloin korvaasi Sunrise Avenueta joka pauhui radiosta. Olit saanut torilta virkatun hatun ja keltaiset helmet. Kannoit sitä korupussia pitkin vanhan kaupungin katuja rintaasi vastaan puristaen. Minulla oli niin ihana päivä ja sinä olet niin ihana tyttö.

2 kommenttia :

  1. Ihanasti, Noora, kirjoitettu! Juuri näitä pieniä onnen hetkiä lasten kanssa pitää kantaa mukanaan ja säilöä muistiin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Nämä ovat juuri niitä hetkiä jotka haluan viedä mukanani läpi elämän ja muistaminen myös niitä alkuperäisiä syitä "sähköisen päiväkirjan" pitämiseen.

    VastaaPoista

Luen, kuuntelen ja kiitän kommentistasi.