maanantai 1. elokuuta 2011

Yritin tehdä arjesta juhlaa.




Töihin paluu ja pienimmänkin päiväkotitaival on ajankohtaista. Yritin kirjaimellisesti leipoa elokuun enismmäisestä juhlavampaa kuin miltä se tuntui. Väänsin kanttarellisoppaa ja paistoin sämpylöitä. Esikoisen kanssa käytiin neuvolassa, mutta äiti ajettiinkin sieltä ulos. Olen hieno poika, tuo totesi kun minutkin huolittiin mukaan. 

Olen salaa koko kesän odottanut ja pelännyt hetkeä jolloin tuutulaulun kertosäe tuntuu siltä kuin mitä se väittää. Tänään oli se ilta.

Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörknar minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Luen, kuuntelen ja kiitän kommentistasi.