maanantai 27. helmikuuta 2012

I run winter


Tässä tuli taas puhetta talvella juoksemisesta, tai pikemminkin talvella juoksemisesta ulkona. Monen mielestä kun se tuntuu olevan mielenvikaista hommaa. Varusteiden puute on yksi yleisin huolenaihe ja este talvijuoksuille lähtemiseen. Jäinkin oikein pohtimaan, että mitä kaikkia talvilajispesifiä juoksuvarusteita minulta löytyy, ja sain oheisen kuvan mukaisen listan päähäni.

Talvijuoksussa olennaisinta (niinkuin missä tahansa juoksussa tosin) on kunnon kenkien omistaminen. Talvella alle pitää saada nastalenkkarit, niitä on kaupoissa montaa merkkiä. Itse vannon noiden Sarvojen nimeen. Hinta pyörii jossain puolentoistasadan hujakoilla.

Seuraavaksi tärkeintä on turvallisuus, eli näkyvyys pimeään vuodenaikaan. Heijastinliivi, paljon heijastimia tai sitten jotain vielä näkyvämpää kuten tuo Niken Flash Jacket, (omani sain vasta juuri kun tarjoitui mahdollisuus hyvään diiliin). Tekninen takkihan on kallis, mutta heijastinliivi maksaa muutaman euron.

Muuten homma meneekin yksinkertaisesti niin, että villasukat, urheilualusasu, tekninen kerrasto (tai merinovillakerrasto jos on enemmän pakkasta), talvijuoksutrikoot, korkeakauluksinen paita tuulta- ja vettä pitävä takki, hanskat ja pipo (tai buffi, joka junttimaineestaan huolimatta on ulkoilijan/urheilijan hyvä kaveri).

Kaikkia muita varusteita, paitsi nastakenkiä voi käyttää melkein ympäri vuoden. Kevät- ja talvikeleillä tarvitaan kerrastoa ja syksyllä iltojen pimetessä täytyy ehdottomasti kaivaa jo nuo heijastavat vaatteet esiin.

Hyvät tekniset vaatteet tekevät jouksusta miellyttävämpää, hiki imeytyy kerrastoihin, eikä märkä rätti jäädy selkään kiinni. Useimmiten pakataan aivan liikaa päälle ja kilometrin juoksun jälkeen on niin hirveä hiki, että homma tyssää siihen. Itse olen aika Nike-uskovainen, tykkään tuotteiden ulkonäöstä, laadusta ja brändikin on minua puhutteleva. Hinnat ovat myös toki sellaiset, että ihan kaikkiin "tarpeisiin" ei voi sortua.

Alusta on talvisin tietysti haastava, tarjolla on sohjoa, lumikinosta jäätä ja puuterimuhjuakin silloin tällöin. Vauhtivetoja ja muutenkin kovaa tahtia on vaikea ylläpitää, mutta muuten epätasainen alusta on mainiota harjoitusta jalan pienille tukilihaksille. Myös pakkanen asettaa talvijuoksulle omat haasteensa, hengittämiseen täytyy totutella ja juokseminen on pakkasella raskaampaa, sykkeet nousevat helpommin ja jos sen niin haluaa lukea, harjoittelu matalammalla teholla kuluttaa saman verran energiaa kuin kesäkelissä tehty kovempi harjoitus.

Nojep. Tästä tuli aika pitkä vuodatus. Aihe on rakas <3

Kuvat: Nike, KariTraa, Sarva, Buff

maanantai 20. helmikuuta 2012

Rock Paper Scissors

Nyt on pakko pistää lastenvaatepostia. Osui ja upposi meidän tukkajumalalle tuo paita by Mini & Maximus. Muutenkin uusi Rock Paper Scissors-mallisto on aika poppis. Mitä minä teen kun en raaski napsasta tuota ihanaa takatukkaa poikki!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Pöydällä.

 


Saimme joululahjaksi ihanan kortin, jossa oli kyllä aika ruma kuva. Se kuva oli lähikuva tämän klassikon keltaiseksi tummuneesta, röpelöiseksi lakatusta pinnasta, mutta kortin kääntöpuolella oli lupaus paremmasta. Nyt lupaus on lunastettu ja pöytä, sekä penkit saapuivat puuvalmiina, samettisiksi hiottuina kotiin. (Tässä onkin pari viikkoa ruokailtu puutarhakalusteilta).

Penkeissä on vielä pahvit päällä. Pöydän suojaksi heitin äkkiä liinan. Pinnalle täytyy titetysti jotain tehdä ennenkuin nuo kolme tahmanäppiä pääsevät siihen käsiksi. Toistaiseksi vahvimpana vaihtoehtona on valkoinen vaha, joka jättäisi puupinnan näkyviin. Jalat pysyvät toki mustina.



Parina männäviikonloppuna olen tavoistani poiketen viihtynyt jopa kyökissä. Ja aamulla olikin tuoda pöytään jotain puurosta poikkeavaa, kun innostuin paisetelemaan uunimunakkaita. Viime viikonloppuna tein kaalikääryleitä, ja vaikka niistä tulikin ihania, en aio siihen hommaan aivan lähiaikoina uudelleen. Kolme viidestä avasi kauniit nyyttini ja kuori lihamössön suuhunsa.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Minttu






Kevään väri taitaa minulle olla minttu. Se on hauska lisä muuten niin mustavalkoiseen perusmateriaaliin. Vuosiin ei ole mikään väri kovastikaan puhutellut, ei ainakaan niin, että se astiakaappiin olisi päässyt. Ystävänpäivän kunniaksi on taiteltu origameja ja minttulangasta saattaa vielä valmistua mekko - nähtäväksi jää.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Ilorannassa

 













Ihana irtiotto arjesta henkeäsalpaavan kauniissa (ja kylmässä) maalaismaisemassa. Kiitos Iloranta ja seura. En ymmärrä miten ruoka täällä voi olla niin hyvää. Hiihdosta huolimatta ensi viikko menee varmaan kevennellessä.