sunnuntai 1. huhtikuuta 2012





Niin kauan kuin minun sormeni kipeytyvät eniten virpomisvitsojen vääntämisestä, saan myös päättää minkälaisia niistä tehdään. Nämä lähtivat kissan, pupun ja mustarastaan matkassa muihin koteihin. Tilalle tuli joukko riemunkirjavia oksia, jotka ovat vähintään yhtä kauniita. 

Pääsiäinen tuo kevään edes sisätiloihin, ulkona kun on vuoden rumin aika. Sulavia kinoksia, roskia, hiekkaa ja pölyä tuli mitattua juosten tämän viikon aikana viidenkymmenen kilometrin verran. Odotan niin kovasti luonnon heräämistä. Ankeuden väistymistä. 

"Niin laulan kuitenkin
Se pimeyden saa väistymään
Mä kauneutta ylistän ja kelpo ystävää
Silloin sydämeni kaartaa niin kuin kotka aurinkoon
Ja tullessa yön, tähtien vyön,
Siunaa laulaja työn."

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Luen, kuuntelen ja kiitän kommentistasi.